Professori Välimäen luennolta poimittua 

Professori Matti Välimäki luennoi 16.1.08 kilpirauhasesta Biomedicumissa. Hän kertoi myös uusista tutkimuksista, suosituksista ja vastaili kuulijoiden kysymyksiin. Luennon aluksi hän korosti, että kilpirauhanen vaikuttaa aineenvaihduntaan ja kaikkiin kudoksiin. Virheellinen vasta-ainemuodostus on usein perinnöllistä, ja se voi johtaa joko liika- tai vajaatoimintaan. Basedowin taudissa tupakka pahentaa silmäoireita.

Kun Välimäki esitteli tutkimustuloksia ja vastaili kysymyksiin, huomasi heti miten aidon asiantuntijan esiintyminen eroaa television ja lehtien ”lääketieteen uutisista”. Lääkäri ja tutkija osaa yhdistää oireen suurempaan kokonaisuuteen ja tietää mitä vielä pitää ottaa huomioon ja tarkentaa ennen varsinaisen vastauksen antamista. Maallikoiden antamat ohjeet voivat olla jossain määrin oikeansuuntaiset, mutta kovin usein jotain ratkaisevaa jää huomaamatta. (Sen vuoksi pyysimme luennoitsijaa tarkastamaan myös tämän tekstin ennen julkaisemista.) Vertaistuessa tilanne on jo toinen, sillä siinä puhumme miltä sairaus ja sen hoito tuntuvat, mikä pelottaa tai masentaa, miten selviämme kuitenkin.

Saara Metson Tampereella tekemästä tutkimuksesta on ollut liikkeellä hurjia johtopäätöksiä. Välimäki sanoi tuntevansa väitöskirjan hyvin, sillä hän oli vastaväittäjänä. Tässä rekisteritutkimuksessa oli mukana 2.793 vuosina 1965 – 2000 kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon radiojodihoitoa saanutta potilasta ja samansuuruinen verrokkiryhmä. Seuranta-aika oli keskimäärin 10 vuotta. Radiojodihoitoa saaneilla oli 367 syöpätapausta (13,1 %), verrokeilla 308 tapausta (11 %). Eli löydettiin 1 ylimääräinen syöpä 50 potilasta kohden. Kuolleisuus oli noin 2 % suurempi. Herää kysymys, onko syynä kilpirauhasen liikatoiminta vai siihen annettu hoito.

Radiojodia saaneilla syöpiä oli erityisesti jodia keräävissä kudoksissa. Mahasyöpä ilmaantui 30 potilaalle ja 18 verrokille, rintasyöpä vastaavasti 74/50, ruokatorvisyöpä 7/2 ja munuaissyöpä 20/9. Riski sairastua syöpään näyttää olevan suurempi isoilla annoksilla tai kun hoitoja annetaan useita kertoja. Jos kilpirauhasen syövän sairastanut ja siihen radiojodia saanut potilas saa toisen syövän, pitäisi selvittää myös perimän ja altistusten osuus.

Välimäki kertoi gammakuvausta helpottavista Thyrogen-pistoksista. Kuvauksessa käytetään radioaktiivista jodia, ja vielä jokin aika sitten syöpäpotilaiden piti ennen kuvausta pitää 5 viikon tauko tyroksiinin ottamisessa. Nyt kaksi pistosta korvaa hankalan ja pahasti työkykyyn vaikuttavan lääketauon.

Kysymyksiä tuli myös ravinnon vaikutuksesta kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaan. Välimäki totesi, ettei tarkkoja tutkimuksia ole tehty, ja ilman niitä on vaikea antaa kattavia suosituksia. Merilevä voi runsaan jodipitoisuutensa takia suurina määrinä käytettynä olla riski, mutta sushi-annos kerran viikossa mahtuu hänellä itselläänkin terveelliseen ravintoon. Kaalin, lantun ja nauriin vaikutusta ei myöskään ole tutkittu, mutta kohtuullisina määrinä käytettyinä niillä ei pitäisi olla ratkaisevaa vaikutusta. Kaiken lähtökohtanahan on monipuolinen ravinto.
Jodin puutteesta aiheutuvaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ei Suomessa enää esiinny, sillä karjan rehut ja pöytäsuola joditetaan. Maito ja kananmunat ovat hyviä jodin lähteitä.

Vajaatoiminnasta 95 % on kilpirauhasesta ja vain 5 % aivolisäkkeestä johtuvaa. Nykysuositusten mukaan TSH-arvon pitäisi olla 0,5 – 4. Jos potilaalla on oireita, tyroksiinihoito olisi aloitettava TSH:n ollessa 4 – 10. Kansainvälisissä suosituksissa TSH:n ylin arvo on 2. Suomessa se ehkä asettuu tasolle 3. Välimäki korosti, että lääkärin on tärkeintä ottaa huomioon potilaan vointi, eikä tuijottaa laboratorioarvoihin. TSH saa painua mittaamattomiin, ja potilas voi hyvin.

Hoitoa vaikeuttaa jos tyroksiini T4 ei muutu potilaan elimistössä normaalisti trijodityroniiniksi eli T3:ksi, joka vasta on kudostason vaikuttaja. Niitä kumpaakin on eläinperäisessä Armour Thyroidissa. Avuksi voidaan ottaa myös tyroksiinin ja liotyroniinin sopiva yhdistelmä, jossa suhdetta on helppo säädellä. Ensimmäiseksi kuitenkin kannattaa suurentaa tyroksiiniannos riittävän suureksi. Trijodityroniinista tehtyjen tutkimusten ongelma on, että ne on tehty pelkällä tyroksiinihoidollakin hyvin voivilla kilpirauhaspotilailla.

Kortisoni voi suurina annoksina vähentää kilpirauhasen hormonituotantoa. Toisaalta naisella estrogeenin puute voi vähentää tyroksiinin tarvetta. Stressissä tyroksiinin tarve ei juuri kasva. Joillakin meistä sen tarpeeseen vaikuttaa myös kesän ja talven vaihtelu. Tyroksiinin imeytymistä vaikeuttaa rauta, kalkki ja vatsahappolääkkeet, jotka pitäisikin ottaa aikaisintaan 4 tuntia tyroksiinin jälkeen.

Kilpirauhanen tuottaa myös kalsitoniinia, jonka merkitys on vielä avoin. Kilpirauhasen poistolla ei näytä olevan ratkaisevaa merkitystä luustolle.

Pääkaupunkiseudun Kilpirauhasyhdistys ry
Kirsi Muradjan
sihteeri

Takaisin etusivulle