Eväitä henkiseen jaksamiseen pitkäaikaissairauden kanssa

Psykologi Pirkko Lahti puhui 11.10. Biomedicumissa henkisestä jaksamisesta ja sairauden heijastumisesta mielen hyvinvointiin. Luentotilaisuutta olivat kanssamme järjestämässä Helsingin Hengitysyhdistys, Epilepsiayhdistys sekä Allergia- ja astmayhdistys.

Luennon aluksi Pirkko Lahti varoitti jäämästä sairauden, sen aiheuttaman vihan tai surun vangiksi. Katkeruus olisi työstettävä pois, sillä se kuluttaa voimia ja voi pahentaa oireita. Psyyke ja fyysinen jaksaminen kulkevat käsi kädessä.

Diagnoosin kuulemisen jälkeen tunnepuoli nousee pääosaan, ja usein suuri osa hoitohenkilökunnan potilaalle antamasta asiatiedosta valuu ohi korvien. Tiedon omaksuminen vaikeutuu jos lääkäri kertoo asiat ammattitermein. Hoitohenkilökunnan olisi oltava tilanteessa läsnä ja jaksettava toistaa potilaan kannalta tärkeä tieto.

Tieto sairastumisesta käynnistää kriisin ketjun, johon kuuluvat sokki, depressio, mielialavaihtelut, syiden pohdinta, katkeruus, vaihtoehtojen punnitseminen. Mietitään olisiko käynyt toisin jos olisin toiminut eri tavalla. Aggressiovaiheeseen ei kuitenkaan pidä jämähtää vangiksi, vaan katse on suunnattava eteenpäin.

Sairauden aktiivivaihe herkistää ja kaikki arkiset tapaamiset ja tapahtumat joko rakentavat tai raunioittavat meitä. Jos lääkäri istuu vastaanotolla selin potilaaseen ja kirjoittaa muistiinpanojaan, inhimillinen kontakti jää väkisinkin puuttumaan.

Potilaan onkin oman etunsa vuoksi hyvä kysyä ja ottaa häntä askarruttavat asiat puheeksi. Kaikkeen ei kannata alistua, vaan väärää kohtelua voi kritisoida! Ennen seuraavalle vastaanotolle menoa kannattaa kirjata ylös tärkeät kysymykset. Näin ne eivät pääse kiireessä unohtumaan. Myös vastaukset voi nopeasti merkitä samalle paperille.

Apukeinoja jaksamiseen

Voimia sairauden kanssa jaksamiseen antavat lähipiiri, riittävä uni, liikunta, oikea ravinto, tietty päivärytmi ja lääkkeet. Jokainen potilas voi myös kehitellä omia jaksamiskeinoja, jotka kantavat.

Lähipiiriin voivat kuulua perhe, ystävät, ammattiauttajat, lemmikkieläimet ja vertaistukiryhmät. Ryhmissä pääsee tutustumaan muiden hyväksi kokemiin jaksamiskeinoihin, ja niistä voi valita itselle parhaiten sopivat. Ryhmissä voi myös peilata omaa tilannettaan.

Kriisitilanteissa uni on hyvä lääke. Nykyisin suositellaan 6 – 8 tunnin yöunta. Unen aikana alitajunta jäsentää tapahtunutta. Nukahtamisen jälkeen seuraa 20 minuutin kevyt uni ja sen jälkeen kahden tunnin jaksoissa syvä uni. Tosin usein stressi ja ahdistus häiritsevät unta.

Jo kevyt liikunta, esimerkiksi kävely, purkaa ahdistusta. Liikkumaan luotu keho ei voi hyvin joutuessaan olemaan liiaksi paikallaan.

Oikea määrä terveellistä ruokaa edistää fyysistä hyvinvointia ja vaikuttaa samalla myös mielen vireyteen. Tietty päivärytmi vakiintuneine ruokailu- ja nukkumisaikoineen kantaa mieltäkin. Jo lastentarhoissa ja vanhusten taloissa päiväohjelma noudattaa aina tiettyä kaavaa, ja siitä poikkeaminen koetaan häiritseväksi. Myös kriisin työstäminen on helpompaa, kun arki ympärillä sujuu tutun kaavan mukaan.

On hyvä muistaa, etteivät sairauteen määrätyt lääkkeet välttämättä ala tehota heti ensimmäisenä päivänä. Lääkäri ja apteekin ammattilaiset osaavat kertoa kuinka monen päivän tai viikon kuluttua vaikutuksen pitäisi jo tuntua. Kesken lopetettu lääkitys ei auta, eikä jonkin ajan kuluttua uusittu lyhyt kokeilu johda sekään toivottuun tulokseen.

Luennon lopuksi Pirkko Lahti puhui omista jaksamiskeinoista, jotka kantavat. Sellaisia voivat olla oma lepopaikka, johon voi vetäytyä turvaan maailman kolhuilta. Terve huumori ja nauru auttavat kestämään kun kaikki tuntuu menevän pieleen. Puhuminen auttaa, samoin surun ja pahan olon kirjoittaminen pois mieltä piinaamasta. Sulje kirjoitetut sivut kuoreen, äläkä lue niitä uudelleen. Tekstien jatkuva lueskelu pitää kiinni surussa tai ahdistuksessa, vaikka siitä on tarkoitus päästä irti ja mennä eteenpäin.

Myös kuulijat kertoivat hyväksi havaitsemistaan keinoista. Itsensä halaaminen ja rakkaudentunnustus omalle ihanalle itselle antavat voimia. Yksi kuulija kertoi menevänsä piristystä kaivatessaan alasti peilin eteen. Villiintyneet muodot houkuttelevat esiin hymyn ja naurunkin. Toinen kertoi toistelevansa ”mä olen terve!” kun kaipaa lisää voimia sairauden kanssa taistellessaan. Diagnoosin saamisen vuosipäivänä voi juhlia, taudille voi antaa nimenkin.

Jooga, rentoutus ja syvä rauhallinen hengitys auttavat saamaan uutta voimaa. Aivoja voi hämätä keskittymällä johonkin tiettyyn asiaan. Esimerkiksi epämiellyttävän tutkimuksen ajaksi kaiken huomion voi suunnata kädessä puristettavaan esineeseen.

Jos elämä tuntuu kulkevan kriisistä toiseen ilman suvantovaiheita, kannattaa pohtia mitä kriisien alle ollaan peittämässä.

Pirkko Lahti muistutti myös, ettei potilaan kannata syyllistää itseään. Jälkiviisaus ja jossittelu eivät hyödytä. Ihminen toimii kriisitilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla, senhetkisen tiedon varassa. Läheisten on hyvä muistaa, että sairaana ihminen kaipaa usein rauhaa, omaa reviiriä, jossa kerätä voimia sopeutua uuteen tilanteeseen ja selvitä kriisistä eteenpäin.

Takaisin etusivulle